Vernissage

Vernissage - opening -avajaiset.

Photo credits Maiju Kivioja-Korhonen.

Nobody noticed

Like it never happened, never existed. People just walk all over, destroy.

Kuin sitä ei olisikaan, täysin huomaamaton, ei olisi koskaan tapahtunut. Ihmiset vain kävelevät yli, tuhoavat.

Cutting it all out

Just a fading memory, shadow in the past.

Was it all just in my mind?
Were you there too?
Do we share the same memories?
Did it feel the same to you?

Vain hämärtyvä muisto, menneisyyden varjo.

Tapahtuiko kaikki vain minun mielessäni?
Olitko sinäkin siellä?
Onko meillä samat muistot?
Tunsitko sinäkin samoin?

This is where it all started.

It was not always beautiful. Installation in gallery Pirkko-Liisa Topelius 31.7. - 19.8.

Täältä se alkoi.

It was not always beautiful. Installaatio galleria Pirkko-Liisa Topelius 31.7. - 19.8.

Getting there

You have to choose.
You have to make a decision.
Which way to continue.
What is it that you want.
What is right and appropriate.

Sinun on valittava.
Tehtävä päätös.
Miten jatkat.
Mitä sinä haluat.
Mikä on oikein ja sopivaa.

Working on It was not always beautiful.
Installaatio työn alla.

Making of It Was Not Always Beautiful

You have to go back, once more, so that things would get an end, so that you could see something else than just the past.

Täytyy palata, vielä kerran, jotta asioille tulisi loppu, näkyisi muutakin kuin mennyt.

Sketches of my next installation It Was Not Always Beautiful. 

Poissa - Gone

Mitään ei ole jäljellä.

There is nothing left.

Nyt lupausta ei enää ole.

Haluaisimme olla korvaamattomia ja unohtumattomia. Sellaisia, joita kaivataan kun olemme poissa. Miten kuitenkin jokainen meistä lopulta katoaa, ei jää mitään.

Jäämme vain muistoksi, tarinaksi huulille. Muisto lupauksesta, joka kerran oli.

There is no more promise.

We would like to be irreplaceable and unforgettable. The ones that would be missed when we are gone. How everyone in the end disappears, there is nothing left.

We remain as a memory, as a story to be told. Memory of the promise that once was.

Melkein - Almost

Enää kaksi kirjainta jäljellä, U ja A. Pian on lupaus mennyt, syöty, kokonaan.

Kun tietää jonkun olevan lähellä loppua, on osattava päästää irti ja luopua. Annettava lopun tulla, pakottamatta, estämättä. Valmistauduttava olemaan ilman. Miten vaikeaa se monesti on, miten sitä haluaisi uskoa toisenlaiseen loppuun, sellaiseen, jossa ei tarvitsisi luopua mistään. Saisi pitää kaiken, menneen ja tulevan, pitää muistot ja toivon. 

Only two letters left, U and A. Soon it will be gone, eaten, completely.

When you know that something is close to the end, you should be able to let go and give up. Let the end come, without forcing it or trying to prevent it. You should be prepared to be without. How hard it often is, you would like to believe in a different kind of end, such that would not force you to give up on anything. You wish you could keep it all, the past and the future, keep the memories and the hope.

Vielä vähän jäljellä - Still something left

Neljä kirjainta siellä oksalla vielä sinnittelee, jotenkuten. Kohta syöty.

Vain vähän on jäljellä siitä mitä oli aluksi, sekin pian mennyt, syöty, kadonnut kokonaan. Talvi tosiaan tuli takaisin.

Only four letters are still hanging there, somehow. Almost eaten.

Only a little is left of what used to be, in the beginning. Almost gone, disappeared. Winter came back.

Lupa johonkin - Permission to do something

Enää pelkkä lupa. Lupa johonkin. Lupa sanoa ääneen. Lupa unohtaa. Lupa muistaa. Lupa olla vihdoinkin rehellinen kaikesta.

Tänään kevät on valoa. Mätäjoen varsi vielä murretuissa sävyissä. Pieniä silmuja puiden oksissa. Kesä tulee.

Just a permission anymore. Permission to do something. Permission to say out loud. Permission to forget. Permission to remember. Permission to be finally honest about everything.

Today the spring is light. The riverbank still has grey and brown coloring. Branches have small buds. Summer is coming.

Lupauksen kohtalo - The Fate of the Promise

Talvi tulee takaisin kerta toisensa jälkeen tänä keväänä. Niin elämässä muutenkin, samat asiat toistuvat, menemme sitä kohden mitä emme ymmärrä, kerta toisensa jälkeen.

Lupauksesta on tullut pelkkä lupa, toinen u on kokonaan syöty ja s:stäkin on pelkkä pieni tynkä jäljellä. Vastarannalta kun katsoo, roikkuu oksalla apu. Lupa ja apu.

Winter keeps coming back this spring time after time. Like in life in general, same things repeat, we go towards what we do not understand, time after time.

The promise, lupaus, has become solely lupa, which means permission. The other u letter has been eaten completely and there is only a small piece of the letter s left. When you look at the word from the other side, it says apu, help. Permission and help.